Kriisissä tärkeimmät sanat voivat olla ”mä kuulen sua”

Menetys, oma tai läheisen sairastuminen, suru, työttömyys. Jokainen kohtaa kriisejä jossakin elämänsä vaiheessa.  Kriisejä on monenlaisia ja jokainen kokee kriisin omalla tavallaan.

On vaarana, että ihminen kriisissä alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita, koska ei halua puhua kriisiin liittyvistä aiheista. Jos jokainen keskustelukumppani kommenteillaan ja kysymyksillään muistuttaa kriisistä, kriisiä elävä menettää kontrollin siitä milloin ja kenen kanssa haluaa aiheesta puhua. Näin ollen kriisi tunkeutuu kaikkialle ja varastaa kaiken ajan. ” (Saara Särmä)

Sanonta siitä, että todelliset ystävät tutaan kriiseissä, pitää omalla kohdallani paikkansa erittäin hyvin. Menettäessäni poikani monikaan ei osannut kohdata minua, enkä itsekään kyennyt ohjaamaan toisia, miten kohdata. Oma kriisi oli niin syvä, että kadotin itseni.

Samaa ajatusta jatkaakseni, aviokriisini aikana ja synnytysmasennusten aikana kadotin lähimmät ystäväni. Eräänlaista apua tarjottiin aviokriisini aikana, mutta se apu (ero), ei ollut sitä, mitä halusin, tai olisin ollut valmis käyttämään. Muutakin apua olisi varmaan ollut tarjolla, mutta en halunnut, tai osannut pyytää sitä, enkä todellakaan halunnut puhua siitä.

Saara Särmä kirjoittaa erinomaisessa kolumnissaan, että kukaan ei varmasti tietoisesti halua lisätä kriisissä olevan ihmisen kuormitusta, mutta sen tulee usein tahattomasti tehneeksi.

Jos haluaa antaa tukea kriisin aikana, tulisi antaa tukea omien voimavarojen rajoissa, mutta tulisi myös huomioida tapa, jolla tarjoaa apua. Jos avulle ei ole vaihtoehtoa, eli tarjoat vain käskyjä, mitä tehdä ja omaa tapaasi selviytyä, voisi ehkä miettiä uudestaan, sillä se ei välttämättä ole oikea lähestymistapa. Toki toisille se voi olla. Toiset ehkä tarvitsevat sen käskyn ja selkeät ohjeet, mitä tehdä. Toinen ehkä kaipaisi vain kuulijaa, tai vain mukavaa seuraa, jossa ongelmat unohtaa ja hetken hengähdystaukoa. Jos apusi ei tunnu riittävältä, tai autettavalle menee kaikki aikasi, kaikki voimavarat, tulisi miettiä, pysytytkö oikeasti auttamaan? Onko sinulla itselläsi voimavaroja? Jos itse on keskellä kriisiä, pystyykö auttamaan? Joskus paras apu voi olla vetäytyminen ja tilan antaminen. Voisi kuvitella, että avun tarjoaminen on vaikeaa, se vaatii sosiaalista pelisilmää, mutta myös herkkyyttä. Toisaalta ei se hirveän vaikeaa ole. Ole sinä. Voi osoittaa, tai vain sanoa olevansa läsnä. Voi viedä ystävän kävelylle, antaa aikaa toipua, antaa aikaa yhdessä. Kuulla ja vain sanoa, että mä kuulen sua.

Käymäni kriisit ovat varmasti muuttaneet minua ihmisenä. Kriisien ihmistä jalostamisesta en tiedä, mutta ison muutoksen ne ovat minuun tehneet ja karsineet ystäviä. Jokaisesta kriisistä tähän asti olen kuitenkin selvinnyt.

Tekijä: Lotta Paakkunainen

Äiti ja aktiivi Lohjalla. Sitkeä, sinnikäs ja erään ystävän sanoin "peloton oikeuksien puolustaja". Viiden äiti, kolmen äitipuoli ja yhden vaimo. Kaupunginvaltuutettu, jäsen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnassa, omaishoidon neuvottelukunnassa ja alueiden johtokunnassa sekä varajäsen sote-lautakunnassa. Lapsiasiainhenkilö, lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ohjausryhmän jäsen sekä Kerneli ry:n hallituksen jäsen. Lohjan keskustan valtuustoryhmän sihteeri. Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs. Töissä kyläasiamies

2 vastausta artikkeliin “Kriisissä tärkeimmät sanat voivat olla ”mä kuulen sua””

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s