Sain ainutlaatuisen kunnian olla mukana tekemässä Suomi100-itsenäisyyspäiväjuhlaa Nummella. Lohjan kaupunki järjesti koko Lohjan kattavat juhlat ja kutsui kaikki aluetoimikunnat mukaan juhlien järjestämiseen tarkoituksena, että mahdollisimman moni iäkkäämpi ja varsinkin veteraani pääsisi osallistumaan juhliin.
Suunnittelutyöryhmä oli ihan mieletön, teimme juhlia yhdessä, Nummi ja Pusula. Tunnen syvää kiitollisuutta ja iloa saadessasi olla osa tätä upeaa työryhmää ja juhlaa. Saimme Nummen juhlaan juhlapuhujaksemme Heikki Tiilikaisen ja odotin hänen puhettaan todella paljon, kuten myös nuoremme puhetta.
Juhlamme avasi komeasti Nummen torvisoittokunta ja Jääkärimarssi
Jääkärimarssin jälkeen juhlaa jatkoi avaussanoilla Nummen alueseurakunnan aluepappi, Heikki Marjanen
Juhlapuhe oli hieno, Heikki Tiilikainen oli juuri niin kunnioitettava kuin odotin ja hänen asiantuntemuksensa on innoittavaa.
Koska Nummen ja Pusulan juhlissa tärkeänä teemana oli sukupolvien kohtaaminen, tuli työryhmässä esiin toive nuoren puheesta, kuulin työryhmän jäsenen toiveen puhujasta ja saimme hänetkin puhumaan. Nuutti, en voi sanoa kuin kiitos. Hänen puheensa sai minut liikuttumaan. Olen aina ollut sitä mieltä ja sanonutkin sen, että meidän nuoret ovat fiksuja ja Nuutin puhe vain vahvisti sitä.
Seppo Ahola tulkitsi Väinö Havaksen kirjeen pojalleen, ”testamentti pojalleni”. Laulu oli sykähdyttävä ja koskettava, Seppoa säesti pianolla Kaija Eerola.
Kiitos myös Nummen torvisoittokunnalle ja Antti Koskelle upeasta soitosta ja hienoista musiikkivalinnoista .
Suomi100 ei Nummella eikä Pusulassakaan ollut pelkkään juhlaa ja juhlan järjestämistä, vaan isona ja erittäin tärkeänä osana juhlavuotta meillä oli nuorilla oma projekti, jonka aikana he kävivät Nummen palvelukodissa, Niilonpirtissä, lukemassa iäkkäille ja haastattelemassa sodan kokeneita, lisäksi nuoret pohtivat monikulttuurisuutta ja omaa nuoruuttaan verraten sitä sodan aikaisten nuorten nuoruuteen. Tätä kaikkea he videoivat ja video lähetettiin ja esitettiin Lohjan pääjuhlassa. Oli ihana kokemus tehdä tätä yhdessä nuorten, Lohjan nuorisotoimen ja iäkkäiden kanssa. Oma tyttäreni oli mukana ja näin ollen pääsin seuraamaan projektia aika läheltä. Olen kiitollinen siitä, että oma nuoreni halusi lähteä siihen mukaan, pienellä suostuttelulla tosin, mutta loppujen lopuksi oli tyytyväinen itsekin, että oli siinä mukana.
Toinen hyvin tärkeä osa juhlavuotta oli Nummen ja Pusulan senioreiden tekemä työ sota-ajoista kertovista muistomerkkien esitteestä. Olavi Leikola kertoi elävästi tästä juhlassa julkistetusta sota-ajoista 1939-1944 kertovista vanhan Nummi-Pusulan muistomerkkien esitteestä.
Nummi-Pusulan tanhuujat olivat loihtineet ihanat tarjottavat ja oli upeaa, miten he jokainen olivat pukeutuneet kansallispukuihin.
Muuten, ihan erityiskiitos rakkaalle teinilleni, joka on ollut mukana työssä ja juontoparinani juhlassa.
Ennen juhlia oli jumalanpalvelus ja kunniavartio, johon kutsuttiin alueen 17-45 vuotiaita, jotta konkretisoituisi se, kuinka nuorina lähdettiin sotaan ja kuinka nuorena annettiin se suurin uhri.
Sankarihaudoille, jokaiselle, saimme seppeleet Saarelman puutarhalta. Olavi Leikola lahjoitti havut, Saarelman puutarha kutsui talkoisiin ja seppeleet valmistuivat talkoissa ennätysvauhtia. Nummi vastasi seppelehaasteeseen suurella sydämellä ja todella monen nummilaisen tekemänä.
Tämä vuosi on ollut todella ikimuistoinen ja varsinkin tämä itsenäisyyspäivä ja sen valmistelut. Todella moni on ollut tekemässä ja moni on ollut nauttimassa.
Ihana, rakas Nummi
Alla vielä oman nuoremme puhe:
Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 6.12.2017 – Suomi100 – Nummen itsenäisyyspäivän juhla
Arvoisa juhlaväki, “On lottovoitto syntyä Suomeen”, sanotaan. Tämän lainauksen varmasti kaikki allekirjoittavat. Meillä on rauha, vapaus, turva, itsenäisyys ja mahdollisuus toteuttaa itseämme. Harvoin sitä tuleekaan ajatelleeksi, varsinkaan meidän nuorten, jotka ovat aina saaneet elää tässä lintukodossa. Mutta ei, eivät nuoret ajattele itsenäisyydestä välinpitämättömästi, päinvastoin. Monilla on varmasti sisimmässään se kokemus, kun nuori häviää sohvalta kymmenen ensimmäisen minuutin kohdalla Tuntematonta Sotilasta katsoessa. Sanat talvisota, Raatteentie, mottitaistelu, sisällissota ja Mainilan laukaukset ovat monille nuorille täysin tuntemattomia. Kyseiset termit ovat etäisesti tuttuja koulun penkiltä, mutta ne luokitellaan nuorison keskuudessa siihen samaan tuntemattomien kategoriaan. Tämä terminologian puute ei kuitenkaan poista sitä olennaista: isänmaallisuutta. Isänmaallisuus ilmenee nykysukupolven nuorissa eri tavoin: arvostamme ilmaista peruskoulua, hyvinvointivaltiota, kunnioitamme veteraaneja ja tiedämme mitä suomalaisuus meille tarkoittaa: täällä ei jätetä ketään yksin. Kysyin ikäisiltäni, mitä suomalaisuus heille merkitsee: ilmaista koulutusta, hyvinvointia, jääkiekkoa, neljä vuodenaikaa, jääräpäisyyttä, turvallisuutta ja tasa-arvoa. Yhden nuoren tulkinta suomalaisuudesta jäi minulle hyvin mieleen. Suomalaisuudesta voi ja pitääkin olla ylpeä. Jokaisessa maailman kolkassa suomalaisuutta pidetään arvostettavana asiana. Harva muu maa on pelannut korttinsa yhtä hyvin kuin me. Silti liian usein ihmiset ajattelevat, että nuoret ovat välinpitämättömiä. Ajatellaan, että nuorisoa ei kiinnosta. Tämä on täyttä puppua. Äskeisten perusteella voin väittää aivan toista. En minäkään täällä puhuisi, jos minua ei kiinnostaisi suomalaisuus. Nuorissa kytee meidän tulevaisuutemme. Nuorisolla on myös suuri vastuu tulevaisuuden suomalaisuudesta. Mielestäni meidän ei tarvitse olla huolissamme. Nuoriso tulee pitämään suomalaisuuden ja Suomen maailmankartalla. Nyt viime aikoina olen kuunnellut varsinkin vanhempien ihmisten suusta valitusta siitä, että nuoret eivät ole enää vastuuntuntoisia tai ystävällisiä, kuten “vanhoina aikoina”. Nuoret kuulemma viettävät kaiken aikansa puhelimillaan ja ovat eristäytyneitä ulkomaailmasta. Pyrin hajottamaan tätä myyttiä. Yhteiskunnan muuttuessa entistä modernimpaan suuntaan tarvitsee se myös entistä modernimpaa kansaa. Nuoriso edustaa sitä uutta sukupolvea, joka kantaa huolen ja vastuun tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. En heti tuomitsisi lapsen uutta kännykkäpeliä – harrastuksellaan lapsi voi vielä rakentaa tulevaisuuden suuryrityksen. On kuitenkin asioita, joista minä en ole ylpeä. Kävelin puoli vuotta sitten rautatientorin halki. Torin laidalle oli kerääntynyt telttarakennelman ympärille suuri joukko ihmisiä Suomen lippujen kanssa. Suomen liput liehuivat ja teltan kyljessä luki “Suomi ensin!”. Sisimmässäni heräsi pieni järkytys. Suomen lippu ja Suomen Leijona on brändätty rasismille ja muukalaisvihalle. Onko totta, että Suomen lippu edustaa rasismia? Jos minulta kysytään, niin ei tietenkään. Sen kokemuksen jälkeen tajusin, että Suomalaisuuden kansallissymbolit edustavat suomalaisuutta. Suomalaisuus ei minulle eikä nuorisolle tarkoita rasismia tai itsekeskeisyyttä. Koen pikemminkin kansalaisvelvollisuudeksi käyttää suomalaisuuden symboleita ja kunnioittaa Suomen lippua. Nyt olemme vaarallisilla vesillä, kun yksi ääriryhmä pyrkii varastamaan suomalaisuuden symboleita. En usko, että tämä ilmiö olisi mikään erittäin huolestuttava trendi. Nuoriso on entistä tasa-arvoisempaa ja uskoo entistä enemmän sekä monikulttuurisempaan, että myös vapaampaan Suomeen. Nyt itsenäisyyden juhlavuonna emme voi laittaa päätämme koloon ja piiloutua ulkomaailmalta. Suomalaisuutta pitää tuoda aktiivisesti esiin myös ulkomailla. Suomalaiset muodostavat sellaisen kansan ja yhteiskunnan, joka ei toimi eristäytyneenä. Olemme aktiivisessa vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa ja sitä linjaa tulee jatkaa. Tämän takia ensi tammikuun presidentinvaalit ovat tärkeät. Kansainvälisyys, avoimuus ja monikulttuurisuus ovat avainsanoja, jotka edistävät suomalaista ulkopolitiikkaa. Nämä periaatteet omaavat lähes kaikki presidenttiehdokkaat. Nationalismin huolestuttavan globaalin nousun lomassa presidenttimme on vastuussa suomalaisuuden kuvasta. Emme halua Yhdysvaltojen, Venäjän tai Pohjois-Korean pamppujen vaikuttavan meidän sisäisiin asioihin. Suomalaisuuden määrittävät me kansana, ei kukaan muu. Sen lisäksi, että solidaarisuutta pitää huomioida myös ulkopolitiikan pamppujen suhteen, pitää solidaarisuutta harjoittaa lisää myös kotimaassamme. Tänä iltana presidentti ottaa vastaan suuren määrän julkisuuden henkilöitä ja muita avainhenkilöitä nauttimaan julkisuudesta, ruuasta ja Linnanjuhlien surullisen kuuluisasta boolista. Samaan aikaan yhteiskuntamme vähävaraiset kamppailevat raha-asioiden kanssa. Tähän luokkaan kuuluvat ensisijaisesti työttömät ja me, opiskelijat. Olen koko puheeni ajan hehkuttanut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. On kuitenkin asioita, joissa on vielä parantamisen varaa. Käyn itse lukiota ja siihen asiaan perehtyneenä voisin pitää itseäni alan asiantuntijana. Nykyään nuorelta edellytetään 3000€:n budjetointia koulutarvikkeisiin, mitä pidetään valitettavasti jo normina – kyllähän siihen kaikilla on rahaa. Jo kolumneissani olen asiasta puhunut – ei maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä ole sijaa maksulliselle koulutukselle. Kyse on vain arvoista. Se sikseen – olemme kaikki Suomalaisia ja oman soppamme keittäneet – halusimme sitä tai emme. Vaikka kaikesta löytäisi kritisoitavaa, haluaisin, että nyt itsenäisyyden juhlavuonna käsittelisimme asioita, joista voimme olla ylpeitä. Tämä itsenäisyyden juhlavuosi on ensimmäinen luokkaansa, jossa nuoret ovat päässeet valokeilaan. Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö on tehnyt loistavan päätöksen ja järjestänyt mm. nuorison edustajia Linnan juhliin. Tämä on sitä nuorisoa tukevaa politiikkaa, mitä pitäisi harjoittaa enemmän. Nuoriso on syytä pitää valokeilassa, sillä monissa muissa maissa se ei ole itsestäänselvyys. Suomi on maailman paras paikka elää. Nuori saa varttua rauhassa ja hänellä on turvattu tulevaisuus. Suomi on turvallinen ja yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Sen lisäksi Suomi on sananvapauden kärkisijoilla ja meillä on maailman vapain media. Näiden superlatiivien lisäksi voin vielä todeta: Suomessa on maailman innovatiivisin ja potentiaalisin nuoriso. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa itsenäisyyden juhlavuotta ja iloista joulun odotusta.
Nuutti Ruotsalainen
Lotta Paakkunainen 